Teksti: Sirpa Rauhaniemi

Kunnon jousisoitin on investointi, jota ei koskaan pitäisi tehdä hätäisesti. Pää kannattaa pitää kylmänä, sillä mielikuvat voivat helposti johtaa harhaan: vanha ja kallis ei aina tarkoita samaa kuin laadukas ja hyvä-ääninen.

– Soitinta hankittaessa pitää ensimmäisenä päättää budjetista eli minkä hintaiseen soittimeen on varaa. Sen jälkeen on hyvä turvautua tunnetun rakentajan tai hyvämaineisen jousisoitinliikkeen puoleen, sanoo mikkeliläinen viulunrakentaja Simo Turunen.

Etenkin lasten ja nuorten soittimia hankittaessa pitää ottaa huomioon instrumentin mittasuhteet. Kaulan ja kaikukopan mittasuhteen on oltava oikea. Suhteen on säilyttävä samana, kun pieneksi tulleesta soittimesta siirrytään suurempaan.

– Pienten soittimien trimmauksen kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä jo pelkästään liian korkealla olevat kielet voivat riittää tukahduttamaan oppilaan soittohalut, jyväskyläläinen Mika Lahtinen sanoo.

Viulun on ennen kaikkea sovittava soittajan käteen, oltava tasainen soinniltaan sekä helpposoittoinen. Soittajalla täytyy olla tunne, että tämän on minun soittimeni. 

Jouni Pajala Oulusta kehottaa tarkastelemaan soittimen yleisilmettä, ja etenkin sitä, onko siinä halkeamia tai muita vikoja. Koska tarkkasilmäiseltäkin soittajalta tai opettajalta voi jäädä jotain huomaamatta, kannattaa aina kysyä apua alan ammattilaisilta.

Rehelliseen soitinkauppaan kuuluu se, että soitinta saa kokeilla rauhassa ja näyttää sitä rakentajalle tai toisille muusikoille. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos soitinta ei saa kokeilla muutoin kuin myyjän läsnäollessa.

Vaikka instrumentin ääni on luonnollisesti tärkeä asia, ostopäätöstä ei koskaan pitäisi tehdä pelkästään äänen perusteella. Äänen sävy on makuasia.

– Terveessä ja oikein rakennetussa soittimessa on pääsääntöisesti hyvä ääni. Silti pelkästään ääneen ei voi luottaa, sillä soitin on helppo manipuloida soimaan hyvin. Uusi, mutta liian ohueksi rakennettu viulu soi aluksi hyvin, mutta lakkaa myöhemmin soimasta. Jos haluaa vertailla ääniä, kannattaa soittimet trimmata. Hyväkin viulu voi soida huonosti, jos se on väärin trimmattu, Lahtinen sanoo.

Äänenkin vertailussa kannattaisi heittää mielikuvat romukoppaan. Soittimen hinta ja ikä voivat saada ”kuulemaan” tietyllä tavalla. Harva on todellisuudessa valmis kyseenalaistamaan huippuarvokkaan soittimen äänen.

Uuden hinnasta puuttuu antiikkiarvo

Monet soittajat pitävät vanhoja soittimia parempina kuin uusia. Varauksellinen suhtautuminen uusia soittimia kohtaan voi johtua kokemattomuudesta: ei ole nähty ja soitettu hyviä uusia soittimia. Syynä voi olla myös Suomen vahva harrastajarakentajaperinne: väärin rakennetuista soittimista on ollut liikaa harmia soittajilleen.

– Hintalappu ei aina kerro koko totuutta, mutta tiettyjen jo edesmenneiden rakentajien soittimilla on ja tulee aina olemaan rahallista arvoa enemmän kuin yhdenkään nykypäivän rakentajan soittimilla. Soittimien paremmuuden miettiminen on ikuisuuskysymys, Turunen sanoo.

Uuden viulun puolesta puhuu hyvä hinta-laatu –suhde. Jos uusi viulu on hyvin rakennettu, se on täysin kilpailukykyinen muiden markkinoilla olevien soittimien kanssa. Uuden soittimen hinnasta puuttuu niin sanottu antiikkiarvo. Hyvän uuden viulun hinnalla ei saa kuin satavuotiaan puoliksi tehdastekoisen soittimen. Hyvästä käsintehdystä viuluvanhuksesta joutuu maksamaan selvästi enemmän.

– On soittajan henkilökohtainen valinta, haluaako sijoittaa vanhaan vai uuteen soittimeen. Mikäli joku on mieltynyt vanhaan ja valmis maksamaan antiikkiarvosta, niin siitä vaan, Turunen sanoo.

Ikä ei pysty tekemään viululle ihmeitä. Huonosta soittimesta ei kehity hyvää, vaikka se ”kypsyisi” 300 vuotta. Sen sijaan oikein rakennettu terve soitin voi parantua vanhetessaan sen vuoksi, että puu kuivaa ja öljyt ja hartsit kiteytyvät puun sisässä. Ääni voi parantua, kun uuden puun jännitys poistuu ja puu asettuu.

Tasokkaita uusia jousisoittimia on markkinoilla yhtä vähän kuin tasokkaita vanhoja. 

Maailmalta löytyy vain muutama soitinekspertti, joiden myöntämät sertifikaatit ovat lähes kiistattomia. Mitä arvokkaampi ja vanhempi soitin, sen vaikeampaa arvioiminen on. Yleisesti ottaen on keskitytty vain arvosoitinten aitouden tunnistamiseen. Tavallisten tusinasoitinten kohdalla tyydytään tarkastelemaan soittimen kuntoa ja sitä, missä maassa se on mahdollisesti rakennettu.

Viulun alkuperää ja aitoutta voi yrittää päätellä esimerkiksi rakenteen, tyylin ja lakkauksen avulla. Soittimen pohjaseteli tai leima ovat vain pieni osa tunnistusprosessia, niistä voi päätellä mitättömän vähän aitoudesta. Viulunrakentajat ovatkin joutuneet tuottamaan pettymyksen monille asiakkaille, jotka ovat löytäneet ullakoltaan viulun, jonka pohjasetelissä lukee Stradivarius.

Uuden ostaja voi vaikuttaa

Suomen Viulunrakentajien Killan jäsenten viulujen hintahaitari on noin 6 000 – 13 000 euroa. Hinta muodostuu työstä ja materiaaleista. Jokainen rakentaja määrittelee itse soittimensa hinnan.

Uuden soittimen ostajan etuna on se, että hän voi saada omalta viulunrakentajaltaan avun kaikissa soittimeen liittyvissä asioissa, esimerkiksi trimmauksessa tai huollossa. 

– Uuden soittimen tilaaja voi halutessaan vaikuttaa moniin asioihin. Hän voi esimerkiksi valita mallin, tumman tai kirkkaan soinnin, soittimen värin tai kaulan paksuuden. Viulujen, etenkin alttoviulujen, malleissa on selviä kokoeroja, Lahtinen sanoo.

Uuden jousisoittimen ääni muotoutuu omanlaisekseen muutamassa kuukaudessa. Äänellisesti uusi soitin on usein dynamiikaltaan vanhaa laajempi.

Tarkkaile soitintasi!

Jousisoittimesta voi pitää parhaiten huolta huolellisella käsittelyllä ja oikealla säilytyksellä. Soitinta on suojattava etenkin liiallisilta lämpötilan vaihteluilta, myös kunnollisella kotelolla on suuri merkitys.

– Soittajat voisivat pitää tallasta parempaa huolta tarkastaen sen oikean asennon silloin tällöin. Kääntynyt talla pitää tarvittaessa oikaista. Tällä pienellä toimenpiteellä tallan käyttöikä pitenee huomattavasti. Varsinkin kieltenvaihdon yhteydessä talla tulisi tarkistaa. Jos soittaja epäilee, ettei homma itseltä luonnistu, kannattaa ottaa yhteyttä viulunrakentajaan ja pyytää apua ja opastusta, Simo Turunen sanoo.

Jouni Pajala neuvoo tarkkailemaan soitinta. Mahdolliset halkeamat on syytä korjauttaa nopeasti. Jos huomaa halkeaman tai liitoksen irtoamisen, ensiapuna kannattaa pistää kieliä löysemmälle.

Hartsipölyjen pyyhintään viulunrakentajat kehottavat kokeilemaan mikroliinoja tavallisten puuvillaliinojen sijaan. Musiikkiliikkeissä on myytävänä erilaisia puhdistusaineita, mutta yleensä ne ovat huonoja viululle. 

Soittajien kannattaa kiinnittää huomiota myös jousen kuntoon. On tärkeää jouhittaa jousi säännöllisin väliajoin.

Juttua varten on haastateltu Simo Turusta, Mika Lahtista ja Jouni Pajalaa, jotka ovat Suomen Viulunrakentajien Killan (SVK) jäseniä. Kilta on koulutuksen saaneiden ammattiviulunrakentajien yhdistys, jossa on kymmenen jäsentä.